Pohjois-Vuosaaren ostoskeskus

Suunnittelija: Lauri Silvennoinen (1965)

Näkymä Pohjois-Vuosaaren ostoskeskuksen käytävästä. Kuva: Salla Valle, 2021.

Pohjois-Vuosaaren ostoskeskuksen inventaario

Teksti: Miina Pohjolainen

Kapakat: 2 kpl Pub Cheers ja Night Club Hang Out

Lisäksi Byob-spotti läheisen lammen rannalla

Klo 14 iltapäivällä Pub Cheersin terassilla istuu muutamia päiväkaljoittelijoita, jotka ovat selvästi tuttuja keskenään. Ikkunassa lukee “Pubitunnelmaa vuodesta 2002.” Pientä sanaharkkaa ja orastavan rähinän tunnelmaa, mutta tilanteet rauhoittuvat ja sopu löytyy toistaiseksi. Paikka vaikuttaa keski-ikäisten valkoisten kanta-asiakkaiden kansoittamalta eikä meidän tee mieli astua sisälle. Pubin terassia vastapäätä, ostarin sisäpihan keskellä on villiintynyt kukkaistutusalue.

Kierrämme läheisen lammen ympäri ja sieltä penkeiltä löytyy alueen epävirallinen baari ja hengailualue. 

Klo 16 menemme Hang Out -baariin katsomaan Suomi-Venäjä EM-ottelua. Nuorempaa porukkaa, jotka tilaavat kalja-ämpäreitä (6 pulloa 30€). Suomi häviää ja suurin osa lähtee meidän tapaamme pois. Naisten vessan ovi on teipattu keskeltä kasaan ilmastointiteipillä ja peili on säröillä. Ennen koronaa täällä on bailattu.

Ostoskeskuksen sisäpiha. Kuva: Salla Valle, 2021.

Bar Hang Outin terassi. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Pub Cheers ulkopuolelta. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Kangaslampi. Lammen rannalla viettävät aikaansa porukat, joita lehtijutussa kuvataan “epäsosiaaliseksi ainekseksi”. Läheisessä metsikössä on jo 90-luvulla sijainnut ns. “ulkobaari”. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Bar Hang Out sisältä, entinen Ravintola Kymppi. Kuva: Salla Valle, 2021.

Kioski: 1 kpl R-kioski

Perus R-kioski, joka on jäänyt vanhan ostarin kulmaan. Ei muuta mainittavaa.

Parturi-kampaamo: 1 kpl Salon Pinky

Pylväspromenadin katossa nykyisen kampaamon kohdalla roikkuu vanha valokyltti KEMIKALIO. Paikan sisustus on vaaleanpunainen ja sisällä häärätään työn touhussa visiiri kasvojen edessä.

Vasemmalla Salon Pinky. Kuva: Salla Valle, 2021.

Ruokaravintolat: 1 kpl Vuosaaren Kebab Pitsa

Ostarin ainoa ruokapaikka tarjoilee pitsaa ja kebabia. Otan vegetaristi-pitsan. Se on hyvää, raaka-aineet eivät ole säilykkeitä vaan tuoreita. Pari työmiestä käy hakemassa ruokaa ja pariskunta syö meidän tapaamme terassilla. Ihmisiä tulee autoilla hakemaan pitsalaatikoita. Pepsin päivänvarjot on kiinnitetty terassia merkkaavaan aitaan nippusiteillä. Terassi on aivan Pub Cheersin terassin vieressä. Cheersin puolella olevat asiakkaat juttelevat meistä keskenään ja arvelevat meidän olevan 16-vuotiaita. 

Vuosaaren kebab & pizzan julkisivua. Kuva: Salla Valle, 2021.

Tyhjät liiketilat: 1 kpl entinen S-market

Ostoskeskuksen koko toinen puoli on tyhjillään ja ikkunoita peittämään on sisäpuolelle teipattu huokoiset lepattavat muovit. Keltaisista pylväistä ja ilmoitustaulusta päätellen sisällä on ollut S-market, joka on nyt siirtynyt viereiseen uudempaan liiketilaan. Lattia on ruutukaakelia. Liiketilan takapuolella ulkona on kauhtunut seinämaalaus.

Entinen S-marketin liiketila. Kuva: Salla Valle, 2021.

Seinämaalaus ostoskeskuksen takapuolella. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Muut tilat: 1 kpl Lähiöasema 

Lähiöasema on kesätauolla. Ikkunassa on plakaatti, jossa kerrotaan mahdollisuudesta pitää ikkunanäyttely. Meri-Vuosaaren työttömät ry:n toimintaa voi tukea ostamalla korun tai koristeen. Kasvit on laitettu tuuletuskaappiin kesäksi. Sillä aikaa, kun odotan Sallaa ainakin yksi henkilö yrittää mennä Lähiöasemalle, mutta poistuu kun huomaa oven olevan kiinni . 

1 kpl Hammaslääkäri 2. kerros 

1 kpl FC Viikingit toimipiste 2. kerros

1 kpl Meri-Vuosaaren työttömät ry toimipiste, 2. kerros

Toiseen kerrokseen pääsee vain summeria soittamalla Pub Cheersin ja Lähiöaseman välissä olevasta ovesta. Joitakin ihmisiä menee ja tulee yläkerrasta.

Lähiöasema ulkopuolelta. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Työttömät ry:n korumyyntiä. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Pohjois-Vuosaaren ostoskeskus

16.6.2021

Teksti: Salla Valle

On kuuma, helteinen päivä, kun pyöräilen Pohjois-Vuosaareen Itä-Helsingin rantoja pitkin kello kahden aikaan. Ostari sijaitsee lähellä Vartiokylänlahden kärkeä osoitteessa Mustalahdentie 4, suhteellisen kaukana Vuosaaren metroasemasta. Se on sijoitettu laaksoon idyllisen Kangaslammen rannalle, jonka suuntaan rakennuksen sisäpiha ja terassit aukeavat. Sitä ympäröivät väljästi asemoidut valkoiset kerrostalot, jotka oikealla puolella kohoavat korkeina ja bumerangin muotoisina. Talojen ja teiden väleissä kasvaa vanhoja mäntymetsiä, ja yleisvaikutelma onkin hyvin metsäinen. Koko alue muodostaa yhtenäisen, kylämäisen, maaston muotoja mukailevan kokonaisuuden, jonka keskus ostari on. 

Alueen on suunnitellut Lauri Silvennoinen ja se on valmistunut vuosina 1964-65. Se edustaa tyypillistä suomalaista lähiösuunnittelua, jota on kutsuttu “metsälähiöksi” tai “metsäkaupungiksi”. Alkuperäinen ilme vaikuttaa säilyneen melko yhtenäisenä ja alueesta välittyy hyvin se, kuinka kokonaisvaltaista 60-luvun lähiösuunnittelu on ollut: asukkaiden liikkuminen, perherakenne ja elämäntyyli on mietitty osana kokonaiskuvaa kuten myös jokainen metsäkaistale. Talojen ja teiden väliin jätetyillä puillakin on funktio, ne muodostavat “suojavyöhykkeitä” (ks. lähteet). Näin ollen jos esimerkiksi nämä metsäkaistaleet kaadetaan ja täydennysrakennetaan, 60-luvun alkuperäinen rakennettu ympäristö ei säily. Kyse ei siis ole yksittäisten talojen tai pihojen suunnittelusta, vaan kokonaisuudesta jokaista yksityiskohtaa myöten.

Ilmakuva Keski-Vuosaaresta. Vasemmalla näkyy Kangaslampi ja kahden korkean kerrostalon välissä ostoskeskus. Kuva: Studio B. Möller, 1975. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Kangaslampi. Vasemmalla ostoskeskus. Kuva: Simo Rista, 09.1970. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Ostoskeskus on, etenkin ensivilkaisulla, hyvin samanlainen kuin muutkin vastaavat: matala, valkoinen, laaja rakennus, jota on kokonaisuutena vaikea hahmottaa. Se koostuu eksyttävistä puoliksi katetuista käytävistä, korkeammasta osasta, jossa sijaitsee toimistoja ja hammaslääkärin vastaanotto, sekä keskusaukiosta, jota koristaa villiintynyt kukka-allas. Ulkoreunaa kiertää pylväskäytävä kuin renessanssin Italiassa, pizzerian ja kaljakuppiloiden terassit avautuvat keskusaukiolle ja lammen (tai oikeammin parkkipaikan) suuntaan. Ostoskeskus on Helsingin kaupunginmuseon inventaariossa sijoitettu korkeimpaan eli ykkösluokkaan, eli sen säilyttämistä suositellaan. Se edustaa oman aikansa laatuarkkitehtuuria ja on elimellinen osa alueen kokonaissuunnittelua. Kaupunginmuseon tietokannassa sitä luonnehditaan seuraavasti: “Rakennukselle on leimallista otsalistan nauhamaisuus, pohjakerroksen sisäänvedetyt lasijulkisivut ja pilareiden muodostama rytmi. Kaksikerroksista osaa kiertää ikkunanauha. Kokonaisuudessa on aistittavissa piirteitä japanismin pelkistetystä ja harkitusta muotokielestä. Tämä näkyy etenkin keskeispihan sommitelmassa, johon tiukasti rajattu istutusalue olennaisesti kuuluu.” 

Ostoskeskus aiotaan näillä näkymin kuitenkin purkaa ja tilalle rakentaa korkeita kerrostaloja, jotka yhdistävät liiketoimintaa, asumista ja palveluita. Myös osaa viereisistä 60-luvun kerrostaloista suunnitellaan purettaviksi ja korvattaviksi “tehokkaalla täydennysrakentamisella” (ks. lähteet). Myös metsäkaistaleita ja osaa puistoalueesta suunnitellaan täydennysrakennettavaksi. Katselen havainnekuvaa uusista, korkeista kerrostaloista. Kuva voisi olla mistä tahansa: se voisi olla jonkin toisen helsinkiläislähiön vanhan ostarin uudistussuunnitelma, tai se voisi olla Sompasaaresta, Kalasatamasta, Kruunuvuorenrannasta.... tai yhtä hyvin Münchenistä, Belfastista tai Barcelonasta. Suunnitelma ei sinänsä ole ruma tai herätä negatiivisia tunteita, mutta ei oikein mitään muitakaan tunteita. Ympäröivän 60-luvun arkkitehtuurin, aluesuunnittelun tai muotokielen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaan se edustaa enemmänkin tämän ajan copypastettua, samanlaisena paikassa kuin paikassa toistuvaa arkkitehtuuria, jota tosin myös 60-luvun ostarisuunnittelu omana aikanaan edusti.

Ostoskeskuksen profiili on hyvin samankaltainen kuin muiden vastaavien. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Alustava taiteilijan näkemys Vuosaaren pohjoisen ostarin kohdalle tarkoitetusta uudesta sekakorttelista. Kuva: L ARKKITEHDIT. Lähde: Helsingin Uutiset 16.1.2020

Kun Vuosaari rakennettiin lähiöksi 60-luvulla, oli siellä alunperin kolme ostoskeskusta: Eteläinen Ostoskeskus, joka sijaitsi suunnilleen urheiluhallia vastapäätä, Ulappasaarentiellä terassitaloja vastapäätä sijainnut “pikkuostari” eli Raken liikekeskus sekä Pohjois-Vuosaaren ostoskeskus. 90-luvulla rakennettu kauppakeskus Columbus imi asiakkaat kahdesta ensimmäisestä, jotka myöhemmin purettiin, joten Pohjoinen ostari on viimeinen jäljellä oleva. Sen viereen on rakennettu viime vuosikymmenellä mitäänsanomaton, matala, yllättävän paljon vanhojen ostareiden profiilia mukaileva liikerakennus, johon iso S-market ja muutamat muut liikkeet ovat vanhalta ostarilta siirtyneet. Tämä järjettömältä tuntuva rakennusprojekti on luultavasti enteillyt kuoliniskua vanhalle ostarille.

Lähiössä yhdistyvät elämä kylässä ja suurkaupungissa. Vanhat ostarit ovat samaan aikaan yhteiskunnan keskuksia ja laitamia. Ne edustavat modernia arkkitehtuuria sanan taidehistoriallisessa merkityksessä, mutta ovat myös moderneja epätiloja tai epäpaikkoja: kuin parkkipaikat tai keilahallit. Niiden autiudessa on jokin lopun ajan vivahde. Menemme pizzeriaan, ja vaikka se ei ketjupaikka olekaan, sama (mielen)tila voisi olla missä päin maailmaa tahansa. Anonyymiydessä on jotakin turvallista. Muovinen oliivipuu, tiffany-lamput, wc-tilan marmoriin viittaavat pinnat ja pöntöstä pilkistävä turkoosi lillu kutsuvat minua johonkin toiseen paikkaan: Välimeren ideaan. Ja minä menen mielelläni: ikkunassa lukee “Syö ja nauti” ja minä nautin, vaikka viereisen terassin asiakkaat pelottavat. Ruskettuneessa olkapäässä kissaeläintä esittävän tatuoinnin ääriviivat ovat levinneet, kuin se olisi akvarellilla maalattu.

Kun ostoskeskus on kartoitettu menemme käymään kauppakeskus Columbuksessa, jonka poseeraus on pinkeämpi, joskin 90-lukulainen ja jollain tavoin kotikutoinen sekin. Ketjuliikkeiden lisäksi ostarilla on euron kauppoja, kirpputoreja ja etnisiä marketteja. Mahdollisuuksia ostamiseen on huomattavasti enemmän kuin vanhalla ostarilla, joka oli oikeastaan enemmänkin historiallinen nähtävyys, ja mahdollisuudet tuottavat välittömästi mielihaluja ja tarpeita. Käytävän edestakaista vaellusta tahdittaa kinuskinen musiikki, joka piinaa kuin matala-asteinen tulehdus. Mainosruuduissa välkkyy kuvia, joiden sisällöstä ei jälkeenpäin muista mitään.

Kierros päättyy entiselle Raken liikekeskukselle, jonka paikalla on nyt korkea kerrostalo. Vuosaaren 60-luvun arkkitehtuuri tekee voimakkaan vaikutuksen, etenkin futuristinen lämpökeskuksen torni ja vinoseinäiset terassitalot, joissa on keltaiset parvekkeet. Niiden viereen on rakennettu samaa tyyliä jäljittelevä kopio, uudempi kerrostalo, jonka mainoslause Oikotiellä kuuluu: “uusi on aina uusi”.

Raken liikekeskus Ulappasaarentiellä. Kuva: Laszlo Lelkes, 1974. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Ilmakuvassa näkyvät molemmat puretut ostoskeskukset. Kuva: Studio B. Möller, 1975. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Vaikka vanhat ostarit vaikuttivat itsestänikin aluksi rumilta ja ankeilta rakennuksilta, ovat ne tutkimisen edetessä muuttuneet silmissäni koko ajan hienommiksi ja kiinnostavammiksi tiloiksi niin esteettisessä kuin sosiaalisessakin mielessä. Vanhojen ostareiden mahdollisia tulevaisuuksia ei olla päästy vielä edes yhteisesti ideoimaan, kun ne on jo päätetty purkaa ja rakentaa uutta tilalle. Julkinen keskustelu ostareista on mediassa ollut aika yksipuolista, eikä uudistamisen ideointiin ole luotu juurikaan puitteita tai kannustettu. Mediasta välittyvä “yleinen mielipide” ostareista rumina rakennuksina saattaa kuitenkin olla asenteellinen ja osin paikkaansa pitämätön, sillä ainakin Kulosaaressa alueen asukkaat heräsivät puolustamaan vanhaa ostaria, ja myös Vuosaari-seuran julkaisemassa lausunnossa Pohjois-Vuosaaren uudesta asemakaavasta paikalliset yhteisöt kommentoivat ostaria näin: “Vuosaari-Seura, Vuosaari-Säätiö ja Vuosaari-toimikunta esittävät, että alueen asemakaavoituksen yhteydessä tämä Keski-Vuosaaren merkkirakennus merkittäisiin asianmukaisella asemakaavallisella suojelumerkinnällä. Samassa yhteydessä tulisi myös huolehtia rakennuksen kunnostamisesta ja toimintakonseptin uudistamisesta hyvässä yhteistyössä ostoskeskuksen omistavan osakeyhtiön, paikan yrittäjien, alueen asukkaiden sekä kaupunginmuseon kanssa”. Uudisrakentamisen myötä Pohjois-Vuosaaren ostoskeskuksen tontin arvonnousu tulisi olemaan sen omistajille todella huomattavaa, mutta toisessa vaakakupissa ovat jälleen kerran rakennustaiteelliset, historialliset ja kulttuuriset arvot, jotka arvonnousua edellyttävän purkamisen takia menetettäisiin lopullisesti.

Lähteet:

Keski-Vuosaari - maisema- ja kaupunkikuvallinen selvitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. 2006. Toimittajat: Emilia Weckman, Kati Susi-Wolff, Teresa Rönkä https://www.hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/julk_2006-4.pdf

Pohjois-Vuosaaren ostoskeskus, Mustalahdentie 4. Helsingin kaupunginmuseo. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km002koh?lng=fi

Suuria muutoksia suunnitellaan Pohjois-Vuosaareen. Vuosaari-lehti. 8.1.2020. https://vuosaarilehti.fi/2020/01/08/suuria-muutoksia-suunnitellaan-pohjois-vuosaareen/

Kuva: Uusi sekakortteli vireillä Helsinkiin – vanha ostari lähdössä alta. Jussi Vehkasalo. Helsingin Uutiset 16.1.2020. https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1198175

Lausunto Vuosaaren pohjoisen lähikeskustan asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. Vuosaari-seura. vuosaari.fi, 3.2.2020. https://vuosaari.fi/lausunto-vuosaaren-pohjoisen-lahikeskustan-asemakaavan-osallistumis-ja-arviointisuunnitelmasta/