Kulosaaren ostoskeskus

Suunnittelija: Erkki Karvinen (1960)

Kulosaaren ostoskeskus nykyasussaan Svinhufvudintien ja Kyösti Kallion tien risteyksestä kuvattuna. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Asukasaktivismia Kulosaaren ostarin puolesta

Teksti: Miina Pohjolainen

Erkki Karvisen suunnittelema Kulosaaren ostoskeskus on seisonut paikallaan vuodesta 1960 lähtien. Viime vuosina sen tulevaisuudesta on kuitenkin käyty kiivasta vääntöä aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Ostarin uudistamissaagassa tällä erää viimeinen etappi oli vuoden 2020 elokuussa korkeimman hallinto-oikeuden antama päätös hylätä Helsingn kaupungin valitus aiemmasta hallinto-oikeuden päätöksestä. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös kumota kaupungin laatima asemakaavamuutos, joka olisi mahdollistanut ostarin purkamisen ja asuinrakentamisen sen tilalle, jäi voimaan. Ostari pysyy siis edelleen (ainakin toistaiseksi) paikoillaan. 

Kulosaaren ostoskeskus 1960-luvulla. Kuva: Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Paikallisten asukkaiden joukko (kaksi viereistä asunto-osakeyhtiötä ja Kulosaarelaiset ry - Brändöborna rf) sekä Helsingin kaupunginmuseo vastustivat ehdotuksen massiivista täydennysrakentamista ja ostoskeskuksen rakennushistoriallisen merkityksen puutteellista huomioimista suunnitelmassa. Kaupungin vuonna 2017 laatimassa  asemakaavamuutosehdotuksessa ostoskeskus olisikin purettu kokonaan ja tilalle olisi rakennettu asumista ja liiketoimintoja yhdistävä kompleksi, jonka korkein rakennus olisi ollut seitsemän kerroksinen asuintalo.

Vietimme helteisen iltapäivän Kulosaaren ostarilla ja käynnillämme meno vaikutti rauhalliselta. Kukkaistutukset olivat hyvin hoidetut ja tunnelma oli helteestä raukea. Pitseriassa ei myyty kuuden euron lättyjä ja kebab-mättöä vaan artesaanipitsoja. Palveluvalikoimaa oli kukkakaupasta ja laulukoulusta, kiinalaiseen ravintolaan ja pian aukeavaan eläinlääkäriin. Yksi iso liiketila oli tyhjillään ja paikallisen baarin terassilla meininki oli hillittyä. Tilassa mikään ei viitannut kulisseissa käytyyn kädenvääntöön ostarin tulevaisuudesta. 

Ostarikäyntimme jälkeen mietimme, minkä takia juuri Kulosaaressa paikalliset asukkaat ovat onnistuneesti järjestäytyneet vastustamaan ostarin uudelleenkaavoitusta. Otimme yhteyttä Kulosaarelaiset ry - Brändöborna rf:n ja haastattelimme sähköpostitse kulosaarelaista asukasaktiivia ja Aalto-yliopiston ympäristöpsykologiandosenttina toimivaa Liisa Horellia sekä kulosaarelaista arkkitehti Heikki Kukkosta, jotka molemmat osallistuivat Kulosaaren ostoskeskuksen uudelleenkaavoittamisen vastustamiseen.

Kulosaaren ostoskeskuksen sisäpiha. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Millainen paikka Kulosaaren ostoskeskus mielestänne on? Millaisena koette ostoskeskuksen merkityksen osana Kulosaarta ja minkä takia se on tärkeä säilyttää? 

Liisa Horelli (LH): Mielestäni Kulosaaren ostari on saaren elävä sydän. Nyt kun meiltä on viety, kouluja lukuunottamatta, jokseenkin kaikki palvelut (kirjasto, nuorisotila, sosiaali- ja terveyspalvelut), niin ostari on niitä harvoja saarelaisia yhdistäviä paikkoja, joita enää on jäljellä. En itse vietä siellä kovinkaan paljoa aikaa, mutta käyn siellä kaupassa useampana päivänä viikossa. 

Koska ostari on alueen sydän massiivinen rakentaminen sen tilalle olisi tuhonnut tämän aluekeskuksen. Lisäksi kaupungin uusi asemakaavaehdotus ei sisältänyt julkista tilaa saarelaisille samalla tavalla kuin nykyinen ostari. On hyvä kuitenkin muistaa, että osa saarelaisesta myös kannatti ostarin purkamista.

Heikki Kukkonen (HK): Kulosaaren ostari on myös siinä mielessä tärkeä paikka, että se on yksi Erkki Karvisen Helsinkiin suunnittelemista ostareista ja on säilynyt melko alkuperäisessä asussaan. Karvinen oli oman aikansa tuotteliaimpia ostarien suunnittelijoita maassamme, mutta persoonana itseään korostamaton. Karvisen hyvistä suunnittelemista ei ole montaa Kulosaaren ostarin lisäksi, enää jäljellä. 

Kulosaarelaiset ry järjestää ostarilla vuosittain erilaisia tapahtumia. Lisäksi ostari on saaren koululaisten suosima tapaamispaikka. 

Ostarin sisäpihalta lähtee kaksi käytävää, joiden varrella on lisää liiketiloja. Rakennukset yhdistyvät toisiinsa metallipalkeilla. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Miten osallistuitte ostoskeskuksen uudelleenkaavoittamisen vastustamiseen, Millainen työ ostoskeskuksen säilyttämisen puolustaminen oli? 

LH: Kaupungin puolesta itse kaavoitusprosessiin ei mielestäni järjestetty sen kummempaa asukasosallistumista. Paikallisella ala-asteella järjestettiin tilaisuus, jossa ostarin suunnittelijat ja rakennuttaja esittelivät jo valmiita suunnitelmiaan. 

Itse olin prosessissa mukana Kulosaarelaiset ryn edustajana, mutta en osallistunut asunto-osakeyhtiöiden valitukseen hallinto-oikeuteen. Asukasaktiivin työ on jatkuvaa. Kävimme kaupungin rakennussuunnitteluviraston arkkitehdin luona kokouksessa, jossa keskustelimme suunnitelmasta, jota siis Kulosaarelaiset ry - Brändöborna rf vastusti juuri liian suuren rakennusoikeuden ja ankean suunnitelman johdosta. Seuramme teetti myös vaihtoehtosuunnitelman, mutta se ei saanut kaupungin puolelta hyväksyntää. 

HK: Tällaisissa prosesseissa on hyvin hyödyllistä, jos asukkaiden puolella on tarpeeksi asemakaavoituksen asiantuntijoita arkkitehdeista kiinteistöinsinööreihin sekä juristeihin. Kulosaaressa onkin paljon korkeasti koulutettua väkeä, joka on tarpeen tullen valmis puolustamaan asuinaluettaan sekä myös valmis ja kyvykäs tekemään uskottavia vaihtoehtosuunnitelmia. 

Millaisena näette ostoskeskuksen tulevaisuuden? Miten teidän mielestänne ostoskeskusta tulisi tulevaisuudessa mahdollisesti kehittää?

LH: Kulosaarelaiset ry eli me olemme olleet yhteydessä ostoskeskuksen hallitukseen ja esittäneet toivomuksen yhteistyöstä. Periaatteessa siihen on suostuttu, mutta käytännössä se ei ole vielä sanottavammin edennyt. 

Meidän mielestämme ainakin puolet ostarista pitäisi ehdottomasti säilyttää. Sen voisi ympäristöään kunnioittaen korjausrakentaa, ja ehkä samalla lisätä muutaman asuinkerroksenkin. Siihen puoleen voisi suunnitella kaupallisten tilojen ohella korkealaatuista palveluasumista sekä mahdollisesti pienen uima-allasosastonkin. Olemme joka tapauksessa valmiita teettämään joutuisasti myös uuden vaihtoehtosuunnitelman, jahka kaavahanke etenee kaupungin sekä ostarin hallituksen puolelta.

HK: Lisäksi nykyisessä ostarissa on melkoinen määrä vajaakäyttöisiä tiloja kuten esimerkiksi autotalleja sekä työkonesuojia. Siksi siitä olisi mahdollista, rakennuksen ulkoasua runtelematta, saada liiketiloiltaan huomattavasti nykyistä laajempi.

Kulosaaren ostarirakennukselle on omaleimaista Svinhufvudintien puoleisen julkisivun porrasaiheet. Portaiden alle jää toimitiloja, jotka nyt ovat esimerkiksi huoltoyhtiön sekä yksityisen hammaslääkärivastaanoton käytössä. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.

Tapaus Kulosaari

Teksti: Salla Valle

Kulosaari oli alun alkujaan osa Kulosaaren kartanon maita, joka sijaitsee nykyisen Kivinokan puolella. 1900-luvun alussa Kulosaareen perustettiin huvilayhdyskunta, johon keski- ja yläluokkaiset perheet muuttivat Helsingin keskustasta. Sen perustajajäseninä oli liuta arkkitehteja ja insinöörejä, kuten Lars Sonck. Se on säilynyt hyvin ja yhtenäisenä ja nauttii museoviraston suojelua, toisin kuin moni muu sittemmin tuhoutunut Helsingin vanha huvila-alue. Liikennöinti hoidettiin Sörnäisten rannasta lähtevällä lautalla ja nykyistä Kulosaarentietä kulkevalla raitiovaunulla, joka siirtyi kulkemaan vuonna 1919 valmistunutta puusiltaa pitkin. 1922 Kulosaaren enemmistökieli oli ruotsi, ja saarella sijaitsee edelleen useita ruotsinkielisiä kouluja. Diplomaattien aika alkoi saarella 1950-luvulla, kun Neuvostoliitto jakoi Saksan kansalaisilta takavarikoimiaan tontteja sosialististen maiden suurlähetystöiksi. Kiinan suurlähetystö on sijainnut saarella samalla paikalla jo vuodesta 1955

1960-luvulla Kulosaaren keskiosaan rakennettiin kerrostaloja, joskin maltillisesti, ja Erkki Karvisen suunnittelema ostoskeskus valmistui vuonna 1960. Metrolinja otettiin käyttöön vuonna 1982 ja Kulosaari oli yksi linjan ensimmäisistä pysäkeistä. Tämän jälkeen saarelle ei olla juurikaan rakennettu, mutta tiivistämispaineet koskevat myös Kulosaarta. Kuorekarille Kulosaaren sillan kupeeseen suunnitellaan rakennettavaksi jopa 12-kerroksisia kerrostaloja, ja ostoskeskusta on jo jonkin aikaa uhannut joko kokonainen tai osittainen purku ja korvaaminen korkeilla kerrostaloilla. Jossakin tulevaisuudessa häämöttää myös mahdollisuus metroradan kaivamisesta maan alle ja asuintalojen rakentaminen saaren keskiosaan radan päälle..

Kulosaaren vanha silta. Kuva: E. Heinonen, viimeistään vuodelta 1951. Helsingin kaupunginmuseo.

Ståhlbergintie 3. Toivo Korhosen 1960-luvun nauhafasaditalo julkisivuremontin jälkeen. Kuvaaja tuntematon. Helsingin kaupunginmuseo.

Vierailemme ostoskeskuksella 22.6.2021 klo 14. On helteinen päivä, sisäpihan penkillä puiden varjossa on hyvä hengähtää hetki. Tunnelma ostarilla on suhteellisen vilkas, joskin kuumuudesta ja kesälomista unelias. Suosituin liike on ylivoimaisesti Alepa, jossa käy paljon lapsia ostamassa jätskiä ja muita lähialueen asukkaita. Asukkaat ovat profiililtaan varakkaamman näköisiä kuin muissa ostareissa. Palautuspulloja kannetaan olkisessa piknik-korissa ja joka toisella on Marimekon kangaskassi, jopa rastahipillä. Anniskeluravintolan terassille on kokoontunut pienehkö ryyppyjengi, joka on ehkä astetta hillitympi kuin muissa vastaavissa paikoissa. Kiinalaisen ravintolan, niin ikään uinuvan, työntekijä käy tasaisin välein ravintolan ulkopuolella savukkeella kuin metronomi. Sisäpuolella on pehmolelupandoista koottu jonkinlainen alttari, osa sellofaaniin käärittyjä, osa vapautettuja. Suuret loossit muistuttavat isoista illallisseurueista, jotka nyt ovat jossain muualla. Kukkakaupan työntekijä puuhaa istutustensa kimpussa. Kuparilyhty-baarin hämärässä on ratkenneita tuolinpäällisiä ja halpaa pizzaa, kuplavesi maksaa kaksi euroa. Oven pielessä on telineessä pino Kulosaari-yhdistyksen lehtiä.

Kulosaarelaiset asunto-osakeyhtiöt ja kiinteistöosakeyhtiö torppasivat aikeet ostoskeskuksen purkamisesta käymällä prosessin läpi oikeusteitse loppuun asti. Kulosaarelaiset ry - Brändöborna rf on myös tehnyt oikaisuvaatimuksen Kuorekarin suunnitelmista. Näyttää siis siltä, että asukasyhdistystoiminta Kulosaaressa on järjestäytynyttä ja vaikuttavaa. Vanhoja ostareita on purettu kiivasta tahtia ympäri Helsinkiä ja mediasta on saattanut saada sellaisen kuvan, että myös paikalliset kannattavat ostarinrähjän hävittämistä maan päältä. Asiaa lähemmin tutkimalla tilanne ei vaikutakaan olevan ollenkaan näin yksinkertainen: keskustelupalstoja lukemalla ja ihmisiä kuuntelemalla saa sen vaikutelman, että huonoon kuntoon päässeiden ostareiden uudistamista kyllä kannatetaan, mutta moni kuitenkin pitää niitä säilyttämisen arvoisina. Esimerkiksi Vuosaarelaiset ry teki kannanoton Pohjois-Vuosaaren ostoskeskuksen säilyttämisen ja peruskorjaamisen puolesta, mutta kuuliko tätä kannanottoa kukaan? Missään aihetta koskevassa uutisessa siitä ei mainita ja on alkanut tuntua siltä, että asukkaiden osallistaminen ja kuuleminen kaavamuutoksia tehtäessä toteutetaan usein vain näön vuoksi ilman todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja muutenkin liian myöhäisessä vaiheessa. 

Kulosaari on suhteellisen pieni ja tiivis kaupunginosa, jossa asuu korkeasti koulutettua ja keskivertoa varakkaampaa väkeä, jolla on sekä kulttuurista pääomaa että poliittista vaikutusvaltaa. Vaikuttaakin siltä, ettei asukkaiden näkökulmasta kohtuuttomilta ja brutaalilta tuntuvia purku- ja rakennussuunnitelmia saada estettyä muuten kuin erityislaatuisessa tilanteessa, jossa asukkaat ovat jo valmiiksi tiiviisti järjestäytyneet, heillä on asuinalueensa historiaan ja identiteettiin vahva side, heillä on arkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun ja juridiikkaan liittyvää ammattitaitoa sekä ajallisia ja taloudellisia resursseja prosessin eteenpäin viemiseksi. Kuinka monessa helsinkiläislähiössä tilanne on tämä? On hienoa, että kulosaarelaiset saivat valituksensa läpi, mutta tapaus tarjoaa myös oppitunnin ja hieman karun kuvan siitä, kuinka vähän vaikutusvaltaa asukkailla oman asuinalueensa suhteen on, ja kuinka paljon erityisosaamista ja panostusta tämän laivan kääntäminen ihmisiltä vaatii.

Kiinalaisen ravintolan wc-tilan koristelua. Kuva: Salla Valle 2021.

Kulosaaren tilanteesta tulee mieleeni tv-sarjan Ruma Suomi jakso 6: “Ruotsinkieliset kaupungit ovat kauniimpia”, joka ei sinänsä ole analoginen mutta silti kiinnostava tapausesimerkki. Ohjelmassa todetaan provosoiden, että Suomen ruotsinkieliset kaupungit ovat kauniimpia kuin suomenkieliset, sillä niissä historialliset rakennukset ja etenkin puukaupunginosat ovat säästyneet paremmin ja laajamittaisemmin kuin suomenkielisissä kaupungeissa, joissa monet niistä joutuivat vasaran alle 60-luvun edistyshuumassa. Syitä eroihin haetaan menneisyyden vaiheista: kulttuurihistorioitsija Hanna Elomaa kertoo, kuinka 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa yhteiskunnan voimakkaan teollistumisen myötä tehdastyöläisiä virtasi sisämaan suomenkielisiltä paikkakunnilta rannikon ruotsinkielisiin kaupunkeihin, joissa oli töitä tarjolla. Rinnakkainelo ruotsinkielisten ja vasta muuttaneen suomenkielisen työläisväestön kesken ei sujunut ongelmitta: molemmilla oli vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen kielieron ja erilaisten kulttuurien ja tapojen törmätessä toisiinsa, ja myös poliittista valtaa alettiin neuvottelemaan uudelleen. 

Ruotsinkieliset ehkä heräsivät tässä vaiheessa siihen, että heillä oli jotakin omaa, erityislaatuista ja suojelun arvoista. Heillä oli myöskin jo valmiiksi aktiivisesti toimivia kotiseutuliikkeitä sekä kiinnostusta historiaa kohtaan. Kaupungin vanha historia koettiin positiivisena asiana eikä haitannut, vaikka kaupungin koko jäisikin pieneksi. Suomenkielisillä taas oli tarve muokata uudesta kotikaupungistaan oman näköisensä, jotta hekin viihtyisivät siellä. Lisäksi sisämaan suomenkieliset kaupungit eivät olleet yhtä vanhoja kuin ruotsinkieliset, vaan vielä kehittymässä ja muotoutumassa, joten tarve niiden historian suojelulle ei ollut ajankohtainen. Myös taloudellinen niukkuus ajoi suomenkieliset hakemaan kasvua ja kehitystä perinteiden vaalimisen sijaan.

Ostarilla on rullalautailu ja rullaluistelu kielletty. Kuva: Salla Valle 2021.

Tehokkuus ja nopean tähtäimen voitot näyttävät siis tuottavan rumaa kaupunkia, mutta toisaalta asia ei ole näin yksinkertainen. Sekä suuri puukaupunginosa että betonilähiö rakennettiin aikanaan samaa tarkoitusta varten: asuttamaan nopeasti suuri määrä työläisiä. Edellisten arvo tunnistetaan nykypäivänä ja niistä on tullut trendikkäitä ja haluttuja kaupunginosia, mutta betonilähiöt, kuten myös saman ajan vanhat ostarit, kärsivät mainehaitoista eivätkä arkisuudessaan nouse juuri esiin, ja edustavat lisäksi sen verran nuorta rakennuskantaa, ettei niitä tunnisteta kiinnostavana ja erityislaatuisena kaupunkikerrostumana (vielä!). Niiden purkamista perustellaankin samoilla argumenteilla, joilla puutaloalueiden purkua perusteltiin 50-vuotta sitten: sosiaalisilla ongelmilla, korjauskuluilla ja tehottomalla maankäytöllä (Laurinolli 2021). Historia näyttää siis toistavan itseään.

Lähteet:

Wikipedia, Kulosaari. Viitattu 19.7.2021. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kulosaari

Väkiparta, Satu: Kulosaari kasvaa, mutta kenen ehdoilla? Pääkirjoitus, Kulosaari-lehti, 3/2021

Ruma Suomi, jakso 6: Ruotsinkieliset kaupungit ovat kauniimpia. Toimittaja: Eero Hietala. Yle 2009. https://areena.yle.fi/1-168506

Laurinolli, Heikki: Modernia rakennusperintöä uhkaa puukaupunkien kohtalo. 4.5.2021, Tampereen yliopiston verkkosivu. https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/modernia-rakennusperintoa-uhkaa-puukaupunkien-kohtalo