Konalanvuoren ostoskeskus
Suunnittelija: Erkki Karvinen (1962)
Konalanvuoren ostoskeskus on rakennettu mäen rinteeseen ja sitä ympäröivät vanhat männyt. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.
Ostarin kartta
Tekijä: Salla Valle
Istutaan pizzeria Dilberin terassilla ja syödään pizzaa lautasista, joista ruoan vähetessä alkaa paljastumaan tekstejä. Oletetaan, että tekstissä lukee jotakin merkityksellistä ja vavahduttavaa mutta lopulta pizzan alta paljastuukin vaan sanoja kuten “marinara” ja “pizza” tms. Hinkataan kynällä paperin läpi erilaisia pintoja esim. betonia, asfalttia ja puuta yrittäen tallentaa niiden tekstuureja, mutta niistä tulee kaikista ihan samannäköisiä. Liian paksu paperi?
Amigo-baarissa riittää vilskettä, ehkä liikaakin eikä meidän tee mieli mennä sisään. Harmitellaan sitä ettei tänään ole bingo-päivä!
Salaportaat vievät ostarin perältä viereiselle tielle eli Konalantielle.
Kadun varrella on penkki johon istahdan. Sitten huomaan, että ihan mun vieressä on taksi pysähtyneenä ja sen sisällä kuljettaja, ja että me istutaan alle kahden metrin päässä toisistamme ja yritetään esittää että ei täs mitään. Vaivaantuneisuus tiivistyy sekunti sekuntilta kunnes on pakko poistua!
5. Näyteikkunassa lukee: Gluteeniton leipomo, mutta kun tiirataan sisään niin liiketila näyttääkin olevan kampaamo.
6. Ostarilla ei ole pyöräparkkia, mutta takapihalla on paljon tilaa. Joku istuu yksinään puun alla ja pitää takapihaa silmällä.
7. Istutaan pihatuoleissa Vihertukun edessä ja Dilberin työntekijä tulee juttelemaan meille. Hän kysyy että mitä me tehdään ja me sanotaan että tutkitaan tätä ostaria ja aiotaan kirjoittaa siitä blogiin. Hän sanoo että muistakaa kirjoittaa että Dilber on hyvä paikka ja sieltä saa hyvää pizzaa ja että Konalanvuoren ostaria ei saa purkaa! Me luvataan kirjoittaa niin koska ollaan kaikesta samaa mieltä ja kysytään, mitä lähialueen asukkaat ajattelee ostarin purkusuunnitelmista. Hän sanoo että ei hyvää, että Konalaan on rakennettu jo liikaa uusia asuintaloja eikä ihmiset haluaisi että viheralueita vähennettäisiin enempää eikä myöskään että liian korkeita rakennuksia laitettaisiin tilalle. Lisäksi asukkaat on huolissaan lähipalveluiden vähenemisestä: missä voi käydä viettämässä aikaa ja hakemassa ruokaa jos Konalanvuoren ostarin kaltaiset tilat lähtee pois? Hän sanoo että tontit halutaan laittaa tuottamaan rahaa. Me kysytään onko ostarilta muuttanut yrittäjiä läheiseen kauppakeskus Ristikkoon, Dilberin työntekijä sanoo että ei, Ristikossa ei ole sopivia liiketiloja, joten yrittäjät joutuvat ennemmin lopettamaan.
Bar Amigossa on bingo to ja su. Kuva: Salla Valle 2021
Ostoskeskuksen miljöö perältä katsottuna. Kuva: Salla Valle 2021
Gluteeniton konditoria olikin kampaamo. Kuva: Salla Valle 2021
Osana maisemaa?
Teksti: Miina Pohjolainen
Tämä tutkimusprosessi on saanut minut arvostamaan 1960-luvun lähiösuunnittelua ja kaavoittamista. Siinä missä ennen olisin nähnyt Konalanvuoren kaltaisissa paikoissa vain yksitoikkoisia ja ankeita elementtibetonista kasattuja kerrostaloja ripoteltuna sinne tänne, olen nyt alkanut hahmottamaan tilaa näiden asumuslaatikoiden välissä: nurmialueita, metsäpolkuja, liuskekiviä, kallioita, säästettyjä mäntyjä ja koivua, pieniä istutusalueita ja yksinkertaisia pihakalusteita. Olen oivaltanut, että tämä ‘tyhjä’ tila tai väljyys on myös osa suunnittelua ei pelkästään rakennukset. 1960-luvun kaavoitus tuntuu tästä ajasta käsin ihmisen kokoiselta rakentamiselta, mutta myös massatuotannon monumentaalisuutta, autoiluun perustuvaa liikkumista ja betonin raakuutta esiin tuovalta ajalta.
Erkki Karvisen suunnittelema Konalanvuoren ostoskeskus näyttäytyy minulle siis vierailullamme sympaattisena pienenä aluekeskuksena. Kahdesta yksikerroksisesta rakennuksesta koostuva ostoskeskus asettuu ympäröivään maisemaan. Korkeiden vanhojen mäntyjen kohotessa ylöspäin rakennukset maadoittuvat matalina mäen muotoihin. Ostarirakennuksille epätyypillinen ruskeaksi petsattu puupanelointi upottaa rakennukset osaksi mäntymaisemaa. Ostari on suunniteltu mäen rinteeseen kahteen tasoon, joita yhdistää viistot katepalkit, aivan kuin mäen kalteva muoto toistuisi itse rakennuksessa. Liiketilat avautuvat kummastakin rakennuksesta tähän katerakenteiden suojaamaan sisäpihaan, joita parin portaan korkuiset rappuset ja niiden väliin jäävät istutusalueet halkovat. Olen liikuttunut siitä, miten näin arkinen tila asettuu miellyttävällä tavalla osaksi mäkeä, johon se on rakennettu.
Ostarin ruskea puupanelointi on ostarirakennuksille epätyypillinen. Viistot katepalkit yhdistävät ostarin kaksi rakennusta toisiinsa ja niiden alle jää sisäpiha kahteen eri tasoon. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.
Konalan alueen kaavoituksesta ovat vastanneet Esko Suhonen ja Olli Kivinen. Heidän aluekaavansa ammentaa suomalaisen asemakaavoituksen keskushahmon Otto-Iivari Meurmanin ajatuksista asumalähiöistä: ei ‘puistoja kaupunkeihin’ vaan ‘kaupunkeja puistoihin’. Alueen ja ajan kaavoittamista ohjasi siis pyrkimys rakennetun ympäristön ja ‘luonnon’ väliseen vuorovaikutukseen. Lähiöt pyrittiin suunnittelemaan itsenäisiksi kokonaisuuksi palveluineen olemassa olevaa ympäristöä säästäen. Päivi Hellman ja Pia-Liisa Orrenmaa kuvaavat Konalan kaavoitustapaa aluekartoitus- ja korjaustaparaportissa: “Rakentaminen tehtiin maiseman ehdoilla olemassa olevaa puustoa säästäen. Konalassa aikakauden ihanteet näkyvät rakennusten maastoa myötäilevissä sijoituspaikoissa sekä puistojen määrässä” (2014, 10).
Ilmakuva Konalan pohjoisosasta 1970-luvulta. Kuvan etualalla oleva kaareva tie on Konalantie ja keskellä menee Vihdintie. Konalanvuoren ostoskeskus jää aivan kuvan vasempaan reunaan, taustalla näkyy Kannelmäki. Kuva: Simo Rista, 1970. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.
Odotetun kasvun ja muuttopaineen takia Helsingin nykyinen kaavoitusstrategia perustuu miltei vastakkaisille lähtökohdille, jossa tyhjiä tiloja ja väljyyttä pyritään muuttamaan täydeksi eli kaavoittamaan asunto- ja liiketilarakentamiseen. Täydennysrakentamista toteutetaan entisille teollisuusalueille isojen uusien alueiden kaavoittamisella (kuten esimerkiksi Jätkäsaari tai Malmin lentokenttä), kaupunkibulevardien rakentamisella (esimerkiksi Vihdintie), pistemäisellä täydennysrakentamisella asuin- ja viheralueille (olemassa olevien rakennusten tilalle tai tyhjille alueille) tai olemassa olevan rakennuskannan korottamisella.
Myös Konalanvuoren ostarin muuttamista rivitalomaisiksi asunnoiksi lähivuosien aikana on väläytetty, ja meitä jututtamaan tullut ravintola Dilberin pitäjä kertoo, että ostari tullaan lähivuosina lakkauttamaan. Dilber on toiminut ostarilla vuodesta 1996 saakka ja mikäli ostari lakkautetaan ja muutetaan asunnoiksi ei ravintolalle ole uusia tiloja. Ravintola Dilberin lisäksi ostarilla toimii nyt vain parturi-kampaamo, lähibaari sekä puutarhatarvikkeiden tukkuliike. Kaksi liiketilaa on tyhjillään.
Konalanvuoren ostoskeskus on omistusrakenteltaan poikkeava Helsingin ostareiden joukossa sillä se kuuluu viereisten kerrostalojen kanssa Asunto Oy Konalanvuoren omistukseen. Sillä on siis vain yksi omistaja, joten tulevaisuuden kannalta ostarin ei täydy täyttää useamman omistajan taloudellisia intressejä. Nykyinen asemakaava ei estä rakennuksen purkamista, mutta tilalle voidaan nykyisessä kaavassa rakentaa vain yksikerroksisia rakennuksia. Mikäli ostari muutettaisiin asunnoiksi rakennuksen julkisivun ja rangan säästävästi, arkkitehtuurin ominaispiirteet säilyisivät, mutta käyttötarkoitus ja tilan luonne muuttuisivat. Ostari muuttuisi entistäkin yksityisemmäksi tilaksi, jonka myötä nykyisetkin vähäiset lähipalvelut siirtyisivät kauemmas. Vierailullamme etenkin ravintola Dilber tuntuu myös olevan kohtaamispaikka kaikenikäisille ruokailijoille. Paikalla on perheitä, pari esiteiniä ja kaveriporukoita.
Ravintola Dilberin terassi sekä ostoskeskuksen edessä oleva istutusalue. Dilberin pitsat ovat edullisia ja maistuvia. Kuva: Miina Pohjolainen, 2021.
Säästävä muutosrakentaminen ostarista asunnoiksi olisi silti luultavasti ekologisesti kestävämpi ratkaisu kuin ostarin purkaminen ja uudisrakentaminen. Helsingin kaupunki selvitti kerrostalon peruskorjaamisen ja lisärakentamisen sekä uudisrakentamisen hiilijalanjälkiä kahdessa Heka-kohteessa vuonna 2019. Vertailussa tulos oli selvä ja peruskorjaamisen hiilijalanjälki oli huomattavasti pienempi kuin purkavan uudisrakentamisen. Peruskorjaus ja lisärakentaminen oli myös kustannuksiltaan jonkin verran edullisempaa. Myös Ympäristöministeriön tänä vuonna julkaisemassa Purkaa vai korjata? -raportissa tapauskohteena olleessa koulurakennuksessa säästävä korjaus- ja lisärakentaminen osoittautui hiilijalanjäljen perusteella paremmaksi vaihtoehdoksi kuin purkaminen ja kokonaan uudisrakentaminen. Etenevää ilmastokriisiä ja päästövähennystavoitteita ajatellen purkava uudisrakentaminen ei ainakaan nykyisillä rakennustavoilla ja materiaaleilla vaikuta edesauttavan päästötavoitteiden saavuttamista.
Miten säilyttää väljyyttä täydentämisbuumin keskellä ja rakentaa ekologisemmin? Olisiko nykyisessä täydennysrakentamisessa mahdollista ammentaa entistä enemmän ajatuksesta rakennetun ympäristön ja maiseman vuorovaikutuksesta ja voisiko tällainen lähestymistapa ohjata rakentamista ekologisempaan suuntaan? Uudelleen kaavoitettaessa jo rakennettua ympäristöä vanhaa rakennuskantaa voisi tällaisesta näkökulmasta käsin ajatella osana maisemaa tai itse maisemana, johon uudisrakentaminen asettuu. Tarkoitan samanlaista asennetta, joka Konalanvuoren ostarin rakentamista on ohjannut: miten ostari arkkitehtuurinsa ansioista asettuu osaksi mäkeä, johon se on rakennettu. Voisiko uudisrakentaminen asettua osaksi jo olemassa olevaa rakennettua ympäristöä samaan tapaan; mäen sijasta olemassa olevien rakennusten osaksi tai niihin?
Konalanvuoren ostarin erilaisista pintamateriaaleista ja kasveista tehdyt värikartat. Kuvat: Miina Pohjolainen, 2021.