Pohjois-Haagan ostoskeskus

Suunnittelija: Airi Seikkala-Viertokangas (1959), toimistorakennus: Mikko Honkanen ky (1984)

Pohjois-Haagan ostoskeskus vuonna 1970. Kuva: Helsingin kaupungin museo / Konstantin Grunberg.

Muistoja Pohjois-Haagan ostarilta

(Teksti Miina Pohjolainen)

1.

Ilma on raskaana katupölystä ja maisemaa kehystää kevään sininen taivas. Käännyn suojatien jälkeen vasemmalle ohitan bussipysäkin ja kävelen kauppaa kohti. Kaupan kulmalla hengailee naureskelevia teinipoikia. Pojat ovat kovaäänisiä, heidän ohi kävellessäni minua jännittää ilman mitään erityistä syytä. Kaupan liukuovet avautuvat ja astuessani sisään kadun ja poikien äänet muuttuvat sähkön sirinäksi ja kylmälaitteiden huminaksi. On tavallinen arkinen päivä. 

2.

Olen unohtanut avaimet kotiin. Äitini ei vastaa puhelimeen, koska on varmaankin kokouksessa ja tiedän että hänen tavanomaiseen kotiinpaluu aikaansa on tunteja. En pääse rappukäytävään, koska kukaan naapuri ei palaa kotiin tai lähde ulos. On kylmä ja tihuttaa. Lähden kävelemään ostarille, koska en keksi muutakaan. On vähän vessahätäkin. En tiedä mitä tehdä. Ohitan pitseria Tupla Ässän ja ostarin baarit Keskipisteen ja Sailor’s Pubin. Menen ostarin kauimmaisen kulman kiinalaiseen ravintolaan ja selitän myyjälle, että en pääse kotiin koska minulla ei ole avaimia. Ei ole rahaakaan ostaa mitään. Hän antaa minun jäädä ravintolaan odottamaan ja saan käydä vessassa. Olen kiitollinen. 

3.

Asun kämppikseni kanssa vanhempieni omistamassa asunnossa, johon muutin äitini kanssa yläasteen lopussa. Olen taidekoulussa ja kämppikselläni on välivuosi. Baarissa on makea ja ummehtunut kaljan haju. On hämyisää ja tila on täynnä puheensorinaa ja karaoke-esityksiä. Vanhalla miehellä on kalevalainen lakki päässä tai siis sellainen pellavasta tai muusta vaaleasta kankaasta tehty pottamainen myssykkä, jossa on ristissä kirjaillut nauhat. Mies liikkuu rollaattorin kanssa laulupaikalle ja alkaa laulamaan mikrofoniin. En enää muista mitä biisiä, mutta jotain pateettista. Liikutun kun katson keskikaljatuoppia rollaattorin kyydissä ja kuuntelen miehen vapisevaa elämää nähnyttä ääntä. Mietin miten meidän molempien elämät ovat tänä iltana päätyneet tänne ostarin räkälään. Esityksen jälkeen kaikki taputtavat ja mies palaa rollaattorin kanssa pöytäänsä. Kotimatkalla päässä pyörii.  

Ostarin kulmassa toimii edelleen kiinalainen ravintola Peking House. Kuva: Miina Pohjolainen, 2022.

Olen asunut Pohjois-Haagassa lukioikäisenä ja aikuisuuden kynnyksellä noin viisi vuotta, mutta ylläolevien muistojen lisäksi mieleeni ei ole painunut ostarista juurikaan enempää tilanteita. Ostari on ollut paikkana osa arkeani, mutta en ole kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Se on vain ollut paikoillaan räntäsateessa, aurinkoisena päivänä, mitäänsanomattomana päivänä ja juhlapäivänä.

Ostari on ollut minulle arkisen ja toisteisen kuluttamisen paikka. Lähikauppaan poikkeamisesta ei piirry mieleen pitkäkestoisia muistikuvia, kun käsi hamuaa koriin tutut tuotteet lähes vaistonvaraisesti. Banaani, leipä, kissanhiekka. Suklaapatukka, margariini, kurkku. 2000-luvun alussa ostarin ruokakauppa oli 24 h Alepan sijaan Siwa ja kaupassa ei ollut itsepalvelukassaa. Muuten arkisessa ruokaostosrutiinissa ei ole juuri mikään muuttunut. 

Turo-Kimmo Lehtonen hahmottaa haastatteluaineistoihin ja mm. Hannah Arendtin ajatteluun pohjautuvassa tutkimuksessaan Rahan valta sitä miten kulutusyhteiskunta uusintuu arkisissa käytännöissä. Kirja on kirjoitettu yli 20 vuotta sitten ja kuluttamisen tavat ovat digitaalisuuden, alustatalouden ja verkkoshoppailun myötä ehtineet muuttua. Silti Lehtosen huomio kuluttamisesta välttämättömyyden ja vapauden yhteenkietoutumana lienee edelleen paikkansa pitävä. 

Toisteisen ja rutiininomaisen arkisen ostoksilla käynnin lisäksi (kuten oma osteluni Pohjois-Haagan ostarilla) Lehtosen haastattelemien henkilöiden puheissa korostuukin sana shoppailu, jolla erotetaan rutiininomaiset ja tylsät päivittäisostokset ja ostoksilla käyminen viihtymisenä ja ajan vieton tapana. Euroopan suurkaupunkeihin 1800-luvun loppupuolella teollisen tuotannon mukanaan tuoman massakuluttamisen tiloiksi syntyneet tavaratalot irrottivat Lehtosen mukaan ostamisesta tarpeen. Tavarataloihin saattoi tulla katselemaan tavaroiden spektaakkelia ilman erityistä tarvetta korvata käyttökelvoton tavara uudella. Vaeltelu tavaratalon käytävillä ja tavaroiden ihailu tarjosi mahdollisuuden ostaa myös yli tarpeen.

Kuten Lehtonen kirjoittaa “kuluttaessaan ihmiset määrittävät sekä yksilöllisyyttään että yhteenkuuluvuuttaan toisten kanssa” (1999, 30). Konkreettisten tavaroiden tai palveluiden lisäksi ostamme mielikuvia ja elämyksiä, rakennamme minuuttamme ja korostamme kuuluvamme tiettyyn ryhmään tai luokkaan kulutusvalintojemme kautta. Irtikytkeytyminen tavaroiden virrasta ja himosta niihin ei tunnu mahdolliselta, vaikka omaa syyllisyyttään ylikuluttamisesta ja riistoon perustuvista tuotantoketjuista yrittäisikin helliä stokkan sijaan kirpparilla. Hypistely, tuotteista haaveilu tai hyvän löydön tekeminen vetävät samalla tavalla puoleensa riippumatta ostopaikasta.

Tavaratalojen tai kauppakeskusten sijaan, ostareiden arkkitehtuurissa yhdistyy usein ulko- ja sisätila. Kuten monet vanhat ostarit Helsingissä, myös Pohjois-Haagan ostari on rakennettu eräänlaisen torimallin mukaan. Rakennukset rytmittyvät aukion ympärille ja kauppojen ikkunat avautuvat aukiolle. Tosin esimerkiksi Alepan ikkunat on teipattu, sisältä ei voi nähdä ulos eikä ulkoa sisälle.

Pohjois-Haagan ostarilla on myös paikkoja, joissa voi oleilla kuluttamatta. Toisessa kerroksessa Helsingin työväenopisto on toiminut ostarilla jo pitkään ja vuonna 2019 Helsingin kaupunki avasi ostarille Haagan Lämpiön eli nuoriso- ja kansalaistoiminnan talon. Haagan ostari erottuukin muista ostareista siinä, että se on onnistunut väistämään toistaiseksi purkutuomion ja sitä on kehitetty ainakin jossain määrin asukaslähtöisesti mm. Ostoskeskukset julkisina tiloina -tutkimushankkeen puitteissa. Helsingin kaupungin vuonna 2021 julkaisemassa tilannekatsauksessa onkin arvioitu, että: “Pohjois-Haagan ostoskeskuksen asemakaavallinen arvo on erityisen suuri, alkuperäinen arkkitehtuuri on harkittua. Alkuperäisten osien säilyminen osana ympäristöä tärkeää.”

Haagan Lämpiö kuvassa oikealla. Ostarin rakennukset asettuvat aukion ympärille. Kuva: Miina Pohjolainen, 2022.

Ostoskeskus vuonna 1960. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.