Lehtisaaren ostoskeskus
Suunnittelija: Olli Kivinen
Valmistumisvuosi: 1967
Lehtisaaren ostoskeskuksen vähäeleinen ulkomuoto. Kuva: Salla Valle 2023
Havaintoja Lehtisaaren ostoskeskuksesta
Teksti: Salla Valle ja Miina Pohjolainen
Ravintola Old Jerusalemin akvaario ja ionisoivat sateenkaarenväriset folioilmapallot seinällä joista muodostuu sana HAPPY
Lounaan hinta: 14,50€
Lirisevä installaatio ikkunalaudalla
Suussani olevan ruokapalan jänteinen koostumus sitä puraistessa: olen vahingossa ottanut kanakastiketta
Ostarin käytävillä kulkevia neon-asuisia remonttityöntekijöitä
Sälekaihtimilla peitetyn liiketilan ikkunassa ajan hampaan purema pienoismalli, jonka vieressä Lehtisaaren Laakso Maankäyttösuunnitelma 90-luvulta
Pyörätelineen sisään on jumittunut joulukuusi
Taiteilijoiden ateljee
Liike, josta emme ymmärrä mikä se on. Onko se toimisto vai kirpputori? Sisällä on valtava työpöytä paperikasoineen ja meitä vilkuileva toimistotyöntekijä, ikkunassa paljon golf-aiheista rekvisiittaa, mutta myös korumyyntiä. Emme kehtaa mennä sisään.
Hipstereiden pitämä Vintage-kauppa, joka vaikuttaa vasta avatulta. Tuolille on viikattu Scania-svetari, josta tulee mieleen Olof Palmen murhaaja
Ergonomisia tuoleja myyvä liike, jonka eteisessä on hirveä kasa avaamatonta postia
Tyhjä liiketila, jonka ikkunoissa on sälekaihtimet ja jonka otsalista on rapistunut ja hilseillyt
Korkeita puita ostarin vieressä, jotka yhdessä käytävän kanssa muodostavat bulevardimaisen tunnelman
Entisestä ranskankielisestä päiväkodista on tullut remonttityöntekijöiden kotipesä
Uusi vaalealla tiilellä verhoiltu asuinrakennus ostarin vieressä
Nurkan takana lasin läpi näkyvät kahvila Majan Aallon tuolit ostarin katetulla käytävällä - onko tämä merkki gentrifikaatiosta ajattelen
Japanilaistyylinen kahvila Maja Roastery, jossa käy asiakkaana nuoria perheitä. Myyjä keittää kahvikupillisen seremoniallisesti, se tarjoillaan viinikarahvia muistuttavasta pullosta. Luumupiiraan happamuus.
Sushipaikan työntekijä availemassa pikkuruista ravintolaa. Ravintola aukeaa vasta klo 17
Euromaster-teksti betoniseinässä, josta noruu sammaloituneita, jähmettyneitä virtoja
Valoliikkeen ikkunassa teippaus ANTIDARK
Näyteikkunan golf-aiheista rekvisiittaa. Kuva: Salla Valle 2023
Ravintola Old Jerusalemin buffetlounas. Kuva: Miina Pohjolainen 2023
Ostoskeskus kaupallisuuden ja hengellisyyden risteyksessä
Teksti: Salla Valle
Helsingin kaupunginmuseon rakennushistoriallisessa selvityksessä Olli Kivisen suunnittelemaa, vuonna 1967 valmistunutta Lehtisaaren ostoskeskuksta kuvaillaan seuraavasti: “Virtaviivainen, selkeälinjainen, rationalistinen ostoskeskus, jossa valkoisuus ja horisontaaliset linjat korostuvat” (Saresto, Salminen, Vierto 2004). Ostarin ulkoasu onkin kaukaa katsottuna hyvin pelkistetty, suorastaan karu. Lähemmin tarkasteltuna siinä hahmottuvat hienosti ajatus nauhamaisista läpinäkyvistä lasipinnoista ja kansien muodostamista kujista ja terasseista. Ajan hammas on tosin purrut ulkopintoja tehden niistä sammaloituneita ja osin jopa reikäisiä.
Vierailimme ostoskeskuksella alkuvuodesta 2023, jolloin sen liiketilat olivat vielä pitkälti käytössä ja paikka jopa yllättävän vilkas. Nyt kaikki vuokrasopimukset on purettu, rakennus tyhjennetty ja valmisteltu purkuun. Jälleen yksi helsinkiläinen vanha ostari katoaa. Jani Jakosen kuvaamalta Youtube-videolta voi nähdä, miltä autioitunut ostari näytti joulukuussa 2023:
https://www.youtube.com/watch?v=w7Frbdg3RaQ
Lehtisaaren ostariin liittyvä kiinnostava yksityiskohta on, että ennen vuokraamistaan purkamisen hoitavalle rakennusyhtiölle se oli ainoa tiedossamme oleva seurakunnan kokonaan omistama ostoskeskus. Lehtisaaren koko maa-alasta lähes kaiken omistavat Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät, mikä juontaa juurensa keskiajalle: “Saari on todennäköisesti lahjoitettu kirkolle ns. sielunmessulahjana, joka katolisen opin mukaan saattoi vapauttaa lahjoittajan kiirastulesta. Tällainen maaomistus palautettiin 1500-luvulla uskonpuhdistuksen yhteydessä yleensä kirkolta kruunulle, mutta Lehtisaari jäi kirkon omistukseen. Lehtisaari kuuluikin vuosisatoja luontoisetuna Helsingin pitäjän kirkkoherran palkkaukseen” (Wikipedia: Lehtisaari).
Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät lunastivat ostoskeskuksen rakennuksen liikekeskusyhtiöltä vuoden 2019 lopussa. Ostoskeskuksen kohtalo on ollut tiedossa jo vuodesta 2009 lähtien, kun kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden asemakaavan, joka mahdollistaa liikerakennuksen purkamisen ja korvaamisen kerrostaloilla. Viereiset 8-kerroksiset pistetalot antavatkin jo esimakua tulevasta. Ostarin purku ja uudelleenkaavoittaminen nähdään tärkeänä osana alueen täydennysrakentamissuunnitelmaa, mutta löytyy ostarille puolustajiakin. Ostarin edellinen omistaja, liikekeskusyhtiö vastusti purkamista voimakkaasti (Vuorio 2019). Rakennuksen säilyttämisen mahdollisuuksia tutkinut Okko Koponen pohtii opinnäytetyössään seuraavaa:
“Alueen koko rakennettu identiteetti nojautuu alun perin kerralla rakennettuun Meurmanin asemakaavaopin mukaiseen toimintojen hajakeskittämiseen. Lisäksi rakennus on alueella muistuttamassa asuinalueen ensimmäisestä rakentamisen vaiheesta. Kun tästä yhtälöstä otetaan keskeiseltä sijainnilta yhteisöllinen keskittymä ja liikenteellinen painopiste pois, voidaan pohtia, muuttuuko alueen identiteetti ratkaisevasti?”.
Koponen jatkaa: “Tulisiko muutenkin nykypäivänä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden valossa lähteä ennemmin olettamasta, että ‘miksi ei kannattaisi säästää, jos mahdollisuuksia on?’ Jos on olemassa muuntojoustava rakennus, on silloin etenkin kannattavaa tutkia ensisijaisesti säilyttämisen ja kehittämisen mahdollisuuksia.” (Koponen 2022)
Seurakuntayhtymän toiminnasta välittyy herkästi kuva, että rahallinen voitontavoittelu ajaa historiallisten ja yhteisöllisten arvojen yli. Lehtisaaressa käynnistyi vuoden 2018 paikkeilla repivä tonttiriita, jota puitiin hovioikeudessa asti (ks. esim. Kirsi 2021). Tonttivuokrat olivat jääneet 60-luvun tasolle, kun Vantaan seurakuntayhtymä halusi vuokrasopimusten uusimisen yhteydessä korottaa vuokria roimasti vastaamaan nykypäivän hintatasoa. Tämä olisi tarkoittanut jopa 300 prosentin korotuksia vuokriin ja koitunut alueella asuvien vuokralaisten maksettavaksi. Korotuksia pidettiin ylimitoitettuina ja seurakunnan toimintaa sydämettömänä ja kristillisen etiikan vastaisena (ks. esim. Mekkeri 2023). Hovioikeudessa oikeus vuokrien korotuksiin pidettiin ennallaan, mutta sopimusten ehtoja kohtuullistettiin vuokralaisten hyväksi.
Lehtisaaren ostoskeskuksen käytävä. Kuva: Salla Valle 2023
Lehtisaaren ostoskeskus. Kuva: Erkki Salmela/Helsingin kaupunginmuseo 2004
Kun Helsingin lähiöitä 1960-luvulla rakennettiin, otettiin niiden suunnittelussa mallia vanhoista kirkonkylistä, mutta kirkon sijaan alueen keskipisteeksi ja yhteisölliseksi kohtaamispaikaksi laitettiinkin ostoskeskus (Saresto, Salminen, Vierto 2004). Yhteiskunnan arvojen muuttuminen, maallistuminen, kulutuskulttuurin nousu ja patriarkaalisen kyläyhteisön sosiaalisen mallin murtuminen heijastuivat kaupunkisuunnitteluun. Kirkkojakin lähiöihin kyllä rakennettiin, mutta usein vasta ostoskeskuksen jälkeen. Useissa lähiöissä ne sijaitsevat vieretysten, kuten Munkkivuoressa, Pihlajamäessä ja Roihuvuoressa.
Nykyään uusien asuinalueiden suunnittelussa ei kirkolle nähdä enää lainkaan tarvetta. Kirkon on täytynyt alkaa miettiä rooliaan uudestaan muuttuvassa maailmassa. Reaktiona merkityskriisiin monet seurakunnat eri puolilla Suomea ovat perustaneet uusia tiloja tavoittaakseen ihmisiä siellä, missä he todellisuudessa liikkuvat: kauppakeskuksissa. Pääkaupunkiseudulla ainakin Triplassa, Redissä, Isossa Omenassa, Kaaressa ja Columbuksessa on ollut seurakunnan tiloja. Kauppakeskukset ovat ottaneet seurakunnat ilolla vastaan, sillä kristinuskon läsnäolon on katsottu tuovan niiden toimintaan “syvyyttä” (Juusela 2020).
Helsingin Uutisten artikkelissa vuodelta 2021 tosin kerrotaan, että Helsingin seurakunta aikoo vetäytyä kauppakeskuksista. Syynä tähän on jäsenkato ja siitä seurannut rahan puute, minkä vuoksi seurakunnan on keskitettävä toimintansa sen ydinrakennuksiin, siis kirkkoihin. Niistä on tarkoitus saada tulevaisuudessa taloudellista tuottoa, esimerkiksi sijoittamalla etätyöpisteitä urkuparvelle: “Helsinkiläisille seurakunnille kaavaillaan 5 miljoonan euron tulotavoitetta vuokratuloista, pääsylipuista, sovellusten mainosmyynnistä ja kirkollisista kahviloista.” (Hämäläinen 2021). Kirkoista on siis tarkoitus tehdä jonkinnäköisiä ostoskeskuksia. Kun verotulot pienenevät, on jopa kirkon skaalattava toimintansa markkinalogiikan mukaiseksi.
Jos kirkoista on tulossa ostoskeskuksia, onko ostoskeskuksista tullut kirkkoja? Kun ajattelee ostos- ja kauppakeskusarkkitehtuuria, muistuttavat useat rakennukset häkellyttävällä tavalla katedraaleja ja temppeleitä pylväsrivistöineen, korkeine tiloineen, lasipintoineen, virtaavine käytävineen ja marmoripintoineen. Ihmiset suuntaavat sunnuntaisin ennemmin kauppakeskukseen kuin kirkkoon. Kauppakeskuksessa on läsnä seurakunta ja visuaalinen maailma, joka kiihdyttää paremman elämän ja ihmisyyden tavoittelua. Kunnon ihmiset ovat työtä tekemällä kerryttäneet vaurautta itselleen, jolla sitten tekevät omasta ja läheistensä elämästä onnellisempaa. Jopa kristillinen kalenteri on läsnä kauppakeskuksessa erilaisten kampanjoiden muodossa: on laskiaispullasesonki, pääsiäistuotteet, jouluostokset ja tapaninpäivän alennusmyynti (Warn 2015).
Esimerkkejä katedraalimaisista ostosparatiiseista: Itäkeskus (kuva:Wikimedia Commons) Galeries Lafayette -tavaratalo Pariisissa (kuva: Wikimedia Commons) ja Tampereen Koskikeskus vanhassa postikortissa.
Olisi kuitenkin liian karkeaa väittää, että kulutus olisi arvona korvannut kristilliset arvot sellaisenaan. Ihmisten tavat käyttää kauppakeskuksia ovat paljon monimutkaisempia, ja usein varsinainen ostaminen merkitsee shoppailussa pikemminkin epäonnistumista, kun itsekuri pettää ja tavaran lumo raukeaakin jo kassalla tai viimeistään kotona. Kauppakeskuksissa harjoitetaan varsin hienovaraista moraalista tanssia, jossa itsensä hyveelliseksi kokeminen on tärkeää. Kuluttaja antaa itsensä haltioitua esineiden taiasta, mutta nautintoa voikin tuottaa ostamisen sijaan pidättäytyminen, tai se, että saa tarvitsemiaan tavaroita hyvään hintaan ja voi näin kokea olevansa järkevä, taitava shoppaaja. Shoppailu on esteettinen, aistimellinen tapahtuma, jossa esineiden ulkonäkö, tuntu ja tuoksu ruokkivat mielikuvitusta ja haaveilua. Se on myös sosiaalinen ajanviettotapa, jota tehdään yhdessä toisten kanssa tai joka tarjoaa tavan olla yksin mutta “ihmisten ilmoilla” (Appleyard 1993 ja Lehtonen 1999).
Kuluttaja joutuu kauppakeskuksessa kohtaamaan moraalisen ongelman, johon ei yleisessä oikeuskäsityksessämme tarjota yksiselitteistä vastausta: tulisiko tämän kuluttaa vai olla kuluttamatta? Molempiin vaihtoehtoihin löytyy vakuuttavia perusteluita puolesta ja vastaan. Kuinka siis toimia moraalisesti, jos tekee joka tapauksessa väärin? Yhteiskunnasta on tullut moniarvoinen: vapaampi, mutta hämmentävämpi.
Jään vielä miettimään sitä, kuinka kirkko ja tori ovat niin luonteva yhdistelmä vanhassa kaupunkirakenteessa. Kaupankäynti ja hengellisyys rinta rinnan, sielu ja ruumis, ihmisten yhteentulo. Kauppakeskusta voi ajatella nykyajan torina, mutta toisaalta se on näivettänyt sekä kirkon että torin ja muodostunut uhaksi kaupunkikeskustoille. Se on syönyt koko kaupungin sisäänsä asukkaineen päivineen, tullut kaupungiksi kaupungin sisälle, ja nyt joudumme miettimään mitä tälle hirviölle teemme.
Lehtisaaren ostoskeskuksen sisäkäytävä. Kuva: Salla Valle 2023
Lähdeluettelo:
Saresto, Sari, Anne Salminen, Mira Vierto. 2004. Ostari – Lähiön sydän. Rakennushistoriallinen selvitys. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 2/2004.
Wikipedia: Lehtisaari
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehtisaari
Vuorio, Jukka: Länsi-Helsingissä on saari, josta valtaosan omistavat uskonnolliset yhteisöt: Nyt sen keskuksena 50 vuotta toiminutta ostoskeskusta uhkaa purkaminen. Helsingin Sanomat 25.4.2019
Koponen, Okko: Lehtisaaren ostoskeskuksen kehittäminen säilyttäen. Metropolia Ammattikorkeakoulu Rakennusarkkitehtuuri (AMK) 04.05.2022
chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/751714/Koponen_Okko.pdf?sequence=2
Kirsi, Katri: Hovioikeus Lehtisaaren tonttiriidasta: Omistaja saa sanella vuokran hinnan, mutta sopimukseen tyytymättömien ei tarvitse purkaa talojaan. YLE uutiset 12.2.2021
https://yle.fi/a/3-11786956
Mekkeri, Anner: Mielipide: Vantaan seurakunnat perivät kohtuutonta vuokraa Lehtisaaressa. Kirkko ja kaupunki 3.7.2023
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mielipide-seurakunnat-perivat-kohtuutonta-vuokraa-lehtisaaressa
Juusela, Pauli: Mitä varten ja kenelle? – Siinä kaksi kysymystä, joilla seurakuntien tilaa ja toimintaa kauppakeskuksissa pitää arvioida. Kirkko ja kaupunki 14.8.2020
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mita-varten-ja-kenelle-siina-kaksi-kysymysta-joilla-seurakuntien-tilaa-ja-toimintaa-kauppakeskuksissa-pitaa-arvioida
Hämäläinen, Jukka: Kirkko aikoo jättää Helsingin ostosparatiisit – jäsenkato pakottaa tinkimään tiloista ja henkilökunnasta. Helsingin uutiset 4,12.2021
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4390961#kommentit
Warn, Jacob: Shopping at Temples – ‘Cathedrals of Commerce’. The Poor Print 6.3.2015
https://thepoorprint.com/2015/03/06/shopping-at-temples-cathedrals-of-commerce/
Appleyard, Brian: Shopping around for salvation: The new religion is consumerism and massive malls are its cathedrals. Let us bow our heads and pay. Independent 3.11.1993
https://www.independent.co.uk/voices/shopping-around-for-salvation-the-new-religion-is-consumerism-and-massive-malls-are-its-cathedrals-let-us-bow-our-heads-and-pay-1501792.html
Lehtonen, Turo-Kimmo. 1999. Rahan vallassa – Ostoksilla käyminen ja markkinatalouden arki. Helsinki: Tutkijaliitto.